Perjantaina ystäväiseni yllättivät minut, kesken suurimman angstikohtauksen. Olin väsynyt ja kiukkuinen, kuten myös tyttäreni joka kiukutteli koko päivän. Olin jo melko valmis heittäytymään parvekkeelta.

Neljän aikaan Annina tuli meille ja tarkoitus oli vähän jutella hääjärjestelyistä ja miettiä että koska tehdään valmiiks lihapullia ja pikkuleipiä. Kuitenkin melkein heti Anninan tulon jälkeen ovikello soi uudestaan. En meinannu ees avata, kun ajattelin että siellä on taas joku kaupustelija. Oven takaa kuitenkin löytyi Anninan ukki joka ojensi pussin ja kehotti pukeutumaan vaatteet pussista päälle. Olin vieläkin ihan 0.o ilme kasvoilla, eikä oikein vieläkään välähtänyt mistä on kyse. Otin kuitenkin vaatteet vastaan ja rupesin pukeen päälleni, kunnes välähti, että mihis Tinja ? T ei ollut vielä kotona. Annina kuitenkin sano et kaikki on kunnossa. Lähdin sitten Anninan ukin matkaan ja istuin mersussa silmät sidottuina. Jossain vaiheessa matkaa katos ajan ja paikan taju kokonaan, eikä suoraansanottuna ollu mitään hajua missä ollaan.

Tytöt oli kuitenkin päättänyt viedä mut ajamaan KARTINKIA! Olin vieläkin yllättynyt ja ihmeissäni. Kartinkin ajo oli mahtavaa! Tykkäsin siitä ihan hirveesti ja oli tosi kiva nähä kaikki ihanat tytöt paikan päällä. Ajettiin ajomme ja lähettiin sitten käymään kaupassa hakemassa alottelu juomia. Sillävälin T oli tullut kotiin ja heitti Anninan ja Heidin Anninalle, johon me muutkin mentiin. Suurin yllätys koskaan oli Heidin tulo! Heidin ei pitänyt päästä tuleen ollenkaan. :) 

Laittauduttiin sitten siinä Anninalla näteiksi. Lähdettiin taxilla kohti Tamperetta. Ensin mentiin New Yorkiin syömään pihvit, jossa join myös elämäni ensimmäisen mansikka margaritan ;). Pihvien jälkeen kaikki oli enemmän tai vähemmän ähkyssä ja siirryttiin Passioniin juomaan muutamat. Ei meinannut oikeen kenelläkään lähtee syömisen jälkeen ilta käyntiin. Oli siis aika juoda muutamat kossu-patterit...

Passionin jälkeen lähdettiin Onnelaan viettään loppuiltaa, siihen mennessä porukka oli pienentynyt kuudesta neljään tyttöön. Heidi lähti ruuan jälkeen junalla kohti Helsinkia ja siskoni lähti Passionin jälkeen kotiin. Kuitenkin meillä oli TOSI kivaa, tanssittiin ja naurettiin. Oli aivan ihanaa päästä vähän tuulettumaan.

Kuitenkin viikonloppu vähän pilasi mun herkkulakon, joten nyt on alotettava uudestaan! Elikkäs uusi DAY 1 alkoi nyt!

Viikonloppuna taas totesin, että vaikka kuinka paljon rakastankin tytärtäni, joskus on vain päästävä pois hetkeksi ja tuulettumaan. Viikonloppu oli raskas, mutta aivan mahtava! Kuitenkin jälleen koen olevani parempi äiti kuin pitkään aikaan. Myös vara-lapselleni, joka on hoidossa.

Ainiin, Tinja nukkui viime yönä paremmin kuin moneen viikkoon ja olen kuin uus ihminen kun sain nukkua! ... Joten, elämä hymyilee pitkästä aikaa oikeen kunnolla tähänkin risukasaan.